ETUSIVU :: UUTISET :: YHTYE :: BIOGRAFIA :: LEVYT :: ARVOSTELUT :: SANAT :: KEIKAT :: HAASTATTELUT ::YHTEYSTIEDOT :: VIDEOT |
![]() |
VÄISTYY MIELEN YÖ
(Viima-003) TYTTÖ TRAPETSILLA ÄITI MAAN LAPSET PITKÄT JÄÄHYVÄISET PERHONEN VUOREN RAUHA KAHDEN KUUN SIRPIT (Viima-002) AUTIO PELTO UNOHTUNUT KAHDEN KUUN SIRPIT AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA (Viima-001) LEIJONAN SYKSY AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA ILMALAIVA ITALIA MERI LUUTTOMAT JOHDATUS TYTTÖ TRAPETSILLA Sanat: Petri Hyytiä Kylään on tullut seurue Sirkuksen suuri kiertue Kentälle teltat kohoaa Leijona jossain karjahtaa Jonglöörin pallot radallaan Taikurin leidi sahataan Lapsosten silmät kirkkaina Loistavat teltan soihtuina Alkavat rummut päristä Ja kaiuttimet säristä Ylhäällä varjo häivähtää Kaikkien katseet käännähtää Nuoralla tyttö havahtuu Tyhjyyden valtaan antautuu Unohtaa kahleet pelkojen Tavoittaa hetken ikuisen Tanssien taivaan trapetsilla askelin varmoin nuoralla Pauhussa illan orkesterin tuikkeessa teltan valojen Tanssien taivaan trapetsilla askelin varmoin nuoralla Pauhussa illan orkesterin tuikkeessa valojen Nuoralla tyttö havahtuu Tyhjyyden valtaan antautuu Unohtaa kahleet pelkojen Tavoittaa hetken ikuisen On hän kuin siellä lentäisi Tähtiä kohti kiitäisi Maalliset murheet karistaa Avaruus kutsuu tanssijaa Tanssien taivaan trapetsilla askelin varmoin nuoralla Pauhussa illan orkesterin tuikkeessa teltan valojen Tanssien taivaan trapetsilla askelin varmoin nuoralla Pauhussa illan orkesterin tuikkeessa valojen - ylös - ÄITI MAAN LAPSET Sanat: Mikko Väärälä Sade kastelee maan Siellä missä vettä on jo liikaa Ei jaksa joki enää Ei meri ota vastaan Koneet ja tekniikka Meidät pelastaa Seisahtuu maailma Kun virta katkeaa Tahdoit koskettaa Kuulla kuiskauksen Tunsit iskut Ajan viilenneen Meidät jonoon laitetaan Talvinen maa Niin valkea Peittää kaiken Likaisen Joukkojen taa Hän ratsastaa Komentaen Vaatien Taistelua Puolesta Jumalien Valheellisten Kaikille vai Tietyille vain Rakennetaan Maailmaa? Polttaa aurinko maan Siellä missä kaikki on jo hiekkaa ei leiki lapsi enää Eivät sodat tuoneet rauhaa Ovet ja ikkunat Lukkoon laitetaan Planeetan asukkailta Kaikki suojellaan Tahdoit koskettaa Kuulla kuiskauksen Tunsit iskut Ajan viilenneen Meidät jonoon laitetaan Mikä joskus oli niin kaunista Vapaana virtaavaa Missä taivasta sai kauan katsella Rahaksi muutettiin Silloin aikojen alussa Olit lapsi vain Uinuit äitisi rinnalla Häneltä kaiken sait Perinnön olet käyttänyt Et kylvänyt Jäljellä nyt Vain huominen Sirpaleet Autot liekehtii kaduilla Vääryydet kai viimein korjataan Eksyneet Näillä muutosten poluilla Niin kauas karkaa ihmisen unelma Vielä jossain Nousee päivä uusi Parempi kuin eilinen Vielä jossain Nousee päivä uusi Parempi kuin eilinen… - ylös - PITKÄT JÄÄHYVÄISET Sanat: Petri Hyytiä Kun merimiehen askel Vie kohti satamaa Ja valtameren pauhu Muut äänet hukuttaa On lähdettävä ennen Kuin suru saavuttaa Ja maailmojen sauhu Auringon samentaa Kun asemiehen miekka Jää oveen nojaamaan Ja linnoituksen hiekka Kadulle valahtaa On lähdettävä ennen Kuin suru saavuttaa Ja maailmojen sauhu Auringon samentaa Kun kalastajan verkot Jää mereen huojumaan Ja horisontin pilvet Punertaa kauttaaltaan On lähdettävä ennen Kuin suru saavuttaa Ja maailmojen sauhu Auringon samentaa On lähdettävä ennen Kuin suru saavuttaa Ja maailmojen sauhu Auringon samentaa - ylös - PERHONEN Sanat: Petri Hyytiä Armas aurinkosi, suomusi valoansa peilaa. Tuuli kantajasi, lennättää äärettömiin sut saa. Aavan aavikon dyyneillä aurinko kulkijan uuvuttaa. Muiston kaukaa keitaasta pieni perhonen tuo. Tuuli kantajasi, lennättää äärettömiin sut saa. Aaltoin valkeilla harjoilla laiva rannikon jättää taakseen. Tuuli kannelle yllättäin pienen perhosen tuo. Siiven hennon lyönnistä väistyy mielen yö. Jo siipesi lyö, väistyy mielen yö. - ylös - VUOREN RAUHA Sanat: Petri Hyytiä Yö saapuu, hiillosta kohentaa mies Vuorelta laaksoon on vaikea tie Pilviä rinteillä, nouseva kuu Kallion varjoissa kahahtaa puu Huomenna laaksoon jo päästävä ois Sydän voi luovuttaa kuormansa pois Kuun valo lempeä oksille jää Menneen taakalle mies hymähtää Vuoren rauha on rikkumaton Yö kohta maiseman peittävä on Kuutamon loisteessa kylpevi maa Ratsunsa hirnahtaa, mies nukahtaa - ylös - AUTIO PELTO Sanat: Uuno Kailas Olen autio pelto ja autioks jään. Lien tähkinyt toiveita, uskallusta. Mut joka korren ja tähkäpään söi niittymatojen liuta musta. Olen autio pelto - ei: hautausmaa. Luurangot nostavat turhaan kättään, ne kuolivat kaikki syntymättään. Olen täynnä huuhkajan ulvontaa. - ylös - UNOHTUNUT Sanat: Aaro Hellaakoski Vapauden tunnen kuin en milloinkaan - vapahaksi kun en koskaan tullutkaan. Unohduinko? - Minne? Katu, kivilles? Kentät, kukkihinne? Ilma, sinehes? Ehhän tiedä - taikka senkin unohdin. Enhän muista vaikka Kuollut olisin. - ylös - KAHDEN KUUN SIRPIT Sanat: Mikko Väärälä Kahden kuun sirpit – osa 1 Loistaa kahden kuun sirpit aava meri hopeinen Tyyni maailma kuin peili kantaa äänen etäisen Lentää lintu laajoin siivin halki taivaan kaarevan Pimeys ei maata peitä yö kirkas aukeaa Aamunkoitto Väistyy jää jo kauas pohjoiseen jättää jälkeensä maan painuneen Ja kukkulat on luotoja ja maa nousee alta veden aikanaan Niin paljastuu manner joka saarista muotoutuu Hiljaa kuivuu lammet niityiksi, joki jää virtaamaan Kauan sitten saapui ihminen perusti kodin, suvun varteen joen Toi munkit uskon, hansa vaurauden Astui pieni kylä aikaan uuteen Virtaa vuodet Tuli sodat ja kadot, liekehti talot ja lepratautiset kuolivat pois Taas murheet pestään pois elämän virrassa Aika kuluu, kerrostuu, historia hautautuu Valta vaihtuu, katoaa, kaupunki palaa taas Itsenäisyys, valkoiset ja punaiset, öiset pommilaivueet Liekit sammuvat Ajat muuttuvat Nukun vielä hetken kunnes aurinko nousee… Etsimässä Kodissasi on erikoinen tuoksu ei paha vaan ihmeellinen Kun olen luonasi ensimmäistä kertaa huomaan asioita joita et huomaa Luoksesi aina uudestaan kunnes lähden taas matkaani jatkamaan Kauas kuljettaa, elämä virtaa niin Samaan paikkaan palaan kuitenkin Kodissani on erikoinen tuoksu sinun tuoksusi ihmeellinen Se ei ole vielä haihtunut vaikka olet pois muuttanut Luotasi aina uudestaan kunnes sinut löydän kanssani matkaamaan Kauas kuljettaa, elämä virtaa niin Samaan paikkaan palaan kuitenkin Aallot Kahden kuun sirpit – osa 2 Loistaa kahden kuun sirpit aava meri hopeinen Tyyni maailma kuin peili kantaa äänen etäisen Aurinko ei kauas mennyt vielä yön valaisee Lämmin ohikiitävä hetki alla taivaan ikuisen Kielletyt vyöhykkeet On tässä kaupungissa paikkoja joissa en käy Niissä menneisyys elää elämäänsä ei kohtaa nykyisyyttä Matkalla On maailmassa pieni kaupunki ja siellä kautta aikojen joki virtaa laakson halkoen On kaupungissa monta maailmaa siellä elää ihminen matkallaan halki aikojen - ylös - LEIJONAN SYKSY Sanat: Petri Hyytiä Mä taas tiellä tallaan, jo syys tullut on, ja tuuli käy kaulaan, taivas valoton. Jo taivaalta tihkuaa sadetta päin, ja uutiset huonot käy edeltäpäin. La lala laalaa… Taas viima kylmä päin poskia käy, ei vieläkään kylistä valoa näy. Kun mansikkapeltoja polkea saan näin saattaa laulu hiljaa kulkijaa: La lala laalaa… Pois pakenetko vaikeaa rakkautta? Onko sun mieles sammaleista pronssia? Nää onko syksyn päiviä leijonien? Vai unen kalpeiden kipsikuvien? Jo varikset kaartavat pellolta pois, yö tulossa on, levon itselleen sois. Kun avaruus aukee tähdin tuhansin, mies lauluunsa kätkee lämmön liekkien. La lala laalaa… - ylös - AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA Sanat: Kimmo Lähteenmäki Maailman laidalla vietetään taas uutta aikaa. Vaan onko mikään taas muuttunutkaan, paitsi se millä maailmaa me katsotaan... uudestaan? Ongelma - nuoret... tai ei, ennemmin aikuiset. Elämää vainoaa ylpeys ja iankaikkiset väärän voimakkuuden symbolit. Jokainen voi muutoksen saada aikaan itselleen. Vaan mistä löydämme idean lähteen, josta ajatus voi ammentaa? Pienissä ympyröissämmekin voi paljon vaikuttaa. Vaan elämänsä parhaan oivalluksen voi kadottaa ennen kuin mahdollisuuden saa, uuden saa. Voi kollektiivinen tietoisuus jo tuoda mukanaan mahdollisuuden taas mieltämme avartaa ja vanhat uskomukset kumoutuu. Jokainen voi muutoksen saada aikaan itselleen. Jo polut eilisen jäätyvät umpeen. Käymme empien tulevaisuuteen. Kokonaisuuden kuvan menetämme ja meitä viedään kohti uutta maailmaa. Maailman laidalla vietetään taas uutta aikaa. Vaan turhaan tärkeys kohdistuu iankaikkisiin väärän voimakkuuden valheisiin... - ylös - ILMALAIVA ITALIA Sanat: Petri Hyytiä Hei irrota köytes, lennä taas, Italia! Me toivomme sulle onnea, tuulia. Voit miehistöön luottaa, ja suunta on pohjoinen. Ei kohtaloaan arvaa tuo laivamme valkoinen. Käy maan yli laiva hiljainen, Italia. Ei kompassi näytä vaaroja, huolia. Sun rohkeuttas kiittää jo kylät ja kuninkaat; Et kunniaasi niittää voi kokonaan milloinkaan. Jo hävisi manner, alla jää, Italia. On edessä usvaa, rakeiden kuulia. Ei aurinkokaan kanna nyt säteitään luoksesi; voi aluksemme piirtää jo hylyksi kartalle. Ei miehistä kuutta milloinkaan, Italia, voi löytyä sieltä, keveitä multia. Kuin poutapilven varjo on laivamme kultainen ja kohtalomme suunta on salaisuus ikuinen. - ylös - MERI Sanat: Kimmo Lähteenmäki Kautta aikojen, kertomukset saavat meidät kuulemaan vanhojen viisaudet. Tarinamme tää, merestä kertoen, vie kuulijan mukanaan luo veden olemuksen. Ei paljon merestä tietää voi, jollei meri sisällä soi. Vanha matkamies puhuttavan kuullut on paratiisista merien takaa. Vesille suuntaa hän määränpäätä löydä ei, mutta matkallaan meren kokee läheiseksi itselleen; Niin syventyy miettimään, vastauksen löytää hän itsestään. Meri pitkään niin tyyni, nyt hän laineitten kuohuvan huomaa. Jälkeen vuosien patoutuneiden, hän liikuttuu mukana aaltojen liikkeiden. Hän kokonaisuuteen tuntee itsensä kuuluvan yhteen. Jo meri ulospäin tulvii, mutta rakkaus palkitsee liikutuksen kyyneleet. Tahdot ymmärtää paremmin sä maailmaa. Itsesi ensin tunnettava myöskin on. Meren totuuden voit kokea jos vain tahdot, mutta käytävä on syvällä, niin korkeammalle löytää tien. Jos vesireitin löydät tuon, mereltä merelle vie uusi tie, sinne matkasi vie. - ylös - LUUTTOMAT Sanat: Olli Valtonen Niinä aikoina halusin monta liekkiä ja yhden tulen. Ja nuo luuttomat antoivat elämän. Janosin yhä enemmän, ei tietoa, sain vain kipinän. Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa. Niinä aikoina tahdoin monta pisaraa ja yhden meren. Ja nuo luuttomat antoivat kuoleman. Mutta minä tahdoin uuden elämän, ei tietoa, sain vain kyyneleet. Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa. Niinä aikoina kuulin monta tarinaa ja yhden totuuden kun luuttomana lauloin unelman. - ylös - JOHDATUS Sanat: Kimmo Lähteenmäki Herään ja uni jota näin yhä on mielessäin. Peilistä toisten kasvojen katsovan näin, aivan yllättäin. Uudestaan katsoen kasvot nyt kadonneet on, ne muistuttaa mua hänestä josta unta uudestaan näin, kuvitelmaako vain? Olen herännyt uuteen todellisuuteen. Kaikki on selvempää, elämän salaisuuteen avaimen mä sain. Uusi päivä nyt edessäin on, aika on muutoksen, se parempaan vie. Asiat uudessa valossa nähtynä ymmärrän merkityksen... Anna valo elämään, vie se sinne missä pimeys on. Onnen uuden saada voi jokainen, itsestään löytää voi vapauden. Jo vuosien ajan nyt muistankin kuulleeni kuiskauksen. Aina kun askeleet horjuivat tueksi sain mä sen, vaik' en tiennytkään. Nyt tiedän kuka seuraaja on, muistan hänen jotain sanoneen. Yhä uudestaan unessain kuulen tuon opetuksen, näin hän kertoi sen: "Sisällä kaikissa rakkauden lähde: jälleensyntynyt sielumme on. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat, yhdistä järki sydämeen niin olet kokonainen." "Tuo valo elämään, vie se sinne missä pimeys on. Onnen uuden, sen saada voi jokainen, itsestään myös löytää voi vapauden." Silmäni suljen, käy mieleni vaeltamaan ja totuuden laaksoon avautuu tie. Johdatuksen viisauteen, vapauden uudenlaisen, hän toi mulle sen. - ylös - |