LEIJONAN SYKSY

Mä taas tiellä tallaan, jo syys tullut on,
ja tuuli käy kaulaan, taivas valoton.
Jo taivaalta tihkuaa sadetta päin,
ja uutiset huonot käy edeltäpäin.
La lala laalaa…

Taas viima kylmä päin poskia käy,
ei vieläkään kylistä valoa näy.
Kun mansikkapeltoja polkea saan
näin saattaa laulu hiljaa kulkijaa:
La lala laalaa…

Pois pakenetko vaikeaa rakkautta?
Onko sun mieles sammaleista pronssia?
Nää onko syksyn päiviä leijonien?
Vai unen kalpeiden kipsikuvien?

Jo varikset kaartavat pellolta pois,
yö tulossa on, levon itselleen sois.
Kun avaruus aukee tähdin tuhansin,
mies lauluunsa kätkee lämmön liekkien.
La lala laalaa…          - ylös -


AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA

Maailman laidalla vietetään taas uutta aikaa.
Vaan onko mikään taas muuttunutkaan, paitsi se millä maailmaa me katsotaan...
uudestaan?
Ongelma - nuoret... tai ei, ennemmin aikuiset.
Elämää vainoaa ylpeys ja iankaikkiset väärän voimakkuuden symbolit.

Jokainen voi muutoksen saada aikaan itselleen.

Vaan mistä löydämme idean lähteen, josta ajatus voi ammentaa?

Pienissä ympyröissämmekin voi paljon vaikuttaa.
Vaan elämänsä parhaan oivalluksen voi kadottaa ennen kuin mahdollisuuden saa,
uuden saa.
Voi kollektiivinen tietoisuus jo tuoda mukanaan
mahdollisuuden taas mieltämme avartaa ja vanhat uskomukset kumoutuu.

Jokainen voi muutoksen saada aikaan itselleen.

Jo polut eilisen jäätyvät umpeen. Käymme empien tulevaisuuteen.
Kokonaisuuden kuvan menetämme ja meitä viedään kohti uutta maailmaa.

Maailman laidalla vietetään taas uutta aikaa.
Vaan turhaan tärkeys kohdistuu iankaikkisiin väärän voimakkuuden valheisiin...          - ylös -


ILMALAIVA ITALIA

Hei irrota köytes, lennä taas, Italia!
Me toivomme sulle onnea, tuulia.
Voit miehistöön luottaa, ja suunta on pohjoinen.
Ei kohtaloaan arvaa tuo laivamme valkoinen.

Käy maan yli laiva hiljainen, Italia.
Ei kompassi näytä vaaroja, huolia.
Sun rohkeuttas kiittää jo kylät ja kuninkaat;
Et kunniaasi niittää voi kokonaan milloinkaan.

Jo hävisi manner, alla jää, Italia.
On edessä usvaa, rakeiden kuulia.
Ei aurinkokaan kanna nyt säteitään luoksesi;
voi aluksemme piirtää jo hylyksi kartalle.

Ei miehistä kuutta milloinkaan, Italia,
voi löytyä sieltä, keveitä multia.
Kuin poutapilven varjo on laivamme kultainen
ja kohtalomme suunta on salaisuus ikuinen.          - ylös -


MERI

Kautta aikojen, kertomukset saavat meidät kuulemaan vanhojen viisaudet.
Tarinamme tää, merestä kertoen, vie kuulijan mukanaan luo veden olemuksen.

Ei paljon merestä tietää voi, jollei meri sisällä soi.

Vanha matkamies puhuttavan kuullut on paratiisista merien takaa.
Vesille suuntaa hän määränpäätä löydä ei, mutta matkallaan meren kokee
läheiseksi itselleen;

Niin syventyy miettimään, vastauksen löytää hän itsestään.

Meri pitkään niin tyyni, nyt hän laineitten kuohuvan huomaa.
Jälkeen vuosien patoutuneiden, hän liikuttuu mukana aaltojen liikkeiden.
Hän kokonaisuuteen tuntee itsensä kuuluvan yhteen.
Jo meri ulospäin tulvii, mutta rakkaus palkitsee liikutuksen kyyneleet.

Tahdot ymmärtää paremmin sä maailmaa. Itsesi ensin tunnettava myöskin on.
Meren totuuden voit kokea jos vain tahdot, mutta käytävä on syvällä,
niin korkeammalle löytää tien.

Jos vesireitin löydät tuon, mereltä merelle vie uusi tie, sinne matkasi vie.          - ylös -


LUUTTOMAT

Niinä aikoina halusin monta liekkiä ja yhden tulen.
Ja nuo luuttomat antoivat elämän.
Janosin yhä enemmän, ei tietoa, sain vain kipinän.
Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa.

Niinä aikoina tahdoin monta pisaraa ja yhden meren.
Ja nuo luuttomat antoivat kuoleman.
Mutta minä tahdoin uuden elämän, ei tietoa, sain vain kyyneleet.
Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa.

Niinä aikoina kuulin monta tarinaa ja yhden totuuden
kun luuttomana lauloin unelman.          - ylös -


JOHDATUS

Herään ja uni jota näin yhä on mielessäin.
Peilistä toisten kasvojen katsovan näin, aivan yllättäin.
Uudestaan katsoen kasvot nyt kadonneet on, ne muistuttaa mua
hänestä josta unta uudestaan näin, kuvitelmaako vain?

Olen herännyt uuteen todellisuuteen.
Kaikki on selvempää, elämän salaisuuteen avaimen mä sain.
Uusi päivä nyt edessäin on, aika on muutoksen, se parempaan vie.
Asiat uudessa valossa nähtynä ymmärrän merkityksen...

Anna valo elämään, vie se sinne missä pimeys on.
Onnen uuden saada voi jokainen, itsestään löytää voi vapauden.

Jo vuosien ajan nyt muistankin kuulleeni kuiskauksen.
Aina kun askeleet horjuivat tueksi sain mä sen, vaik' en tiennytkään.
Nyt tiedän kuka seuraaja on, muistan hänen jotain sanoneen.
Yhä uudestaan unessain kuulen tuon opetuksen, näin hän kertoi sen:
"Sisällä kaikissa rakkauden lähde: jälleensyntynyt sielumme on.
Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat, yhdistä järki sydämeen
niin olet kokonainen."

"Tuo valo elämään, vie se sinne missä pimeys on.
Onnen uuden, sen saada voi jokainen, itsestään myös löytää voi vapauden."

Silmäni suljen, käy mieleni vaeltamaan ja totuuden laaksoon avautuu tie.
Johdatuksen viisauteen, vapauden uudenlaisen, hän toi mulle sen.          - ylös -