AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA
(Viima-001)
LEIJONAN SYKSY
AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA
ILMALAIVA ITALIA
MERI
LUUTTOMAT
JOHDATUS

KAHDEN KUUN SIRPIT
(Viima-002)
AUTIO PELTO
UNOHTUNUT
KAHDEN KUUN SIRPIT

LEIJONAN SYKSY

Sanat: Petri Hyytiä

Mä taas tiellä tallaan, jo syys tullut on,
ja tuuli käy kaulaan, taivas valoton.
Jo taivaalta tihkuaa sadetta päin,
ja uutiset huonot käy edeltäpäin.
La lala laalaa…

Taas viima kylmä päin poskia käy,
ei vieläkään kylistä valoa näy.
Kun mansikkapeltoja polkea saan
näin saattaa laulu hiljaa kulkijaa:
La lala laalaa…

Pois pakenetko vaikeaa rakkautta?
Onko sun mieles sammaleista pronssia?
Nää onko syksyn päiviä leijonien?
Vai unen kalpeiden kipsikuvien?

Jo varikset kaartavat pellolta pois,
yö tulossa on, levon itselleen sois.
Kun avaruus aukee tähdin tuhansin,
mies lauluunsa kätkee lämmön liekkien.
La lala laalaa…          - ylös -


AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA

Sanat: Kimmo Lähteenmäki

Maailman laidalla vietetään taas uutta aikaa.
Vaan onko mikään taas muuttunutkaan, paitsi se millä maailmaa me katsotaan...
uudestaan?
Ongelma - nuoret... tai ei, ennemmin aikuiset.
Elämää vainoaa ylpeys ja iankaikkiset väärän voimakkuuden symbolit.

Jokainen voi muutoksen saada aikaan itselleen.

Vaan mistä löydämme idean lähteen, josta ajatus voi ammentaa?

Pienissä ympyröissämmekin voi paljon vaikuttaa.
Vaan elämänsä parhaan oivalluksen voi kadottaa ennen kuin mahdollisuuden saa,
uuden saa.
Voi kollektiivinen tietoisuus jo tuoda mukanaan
mahdollisuuden taas mieltämme avartaa ja vanhat uskomukset kumoutuu.

Jokainen voi muutoksen saada aikaan itselleen.

Jo polut eilisen jäätyvät umpeen. Käymme empien tulevaisuuteen.
Kokonaisuuden kuvan menetämme ja meitä viedään kohti uutta maailmaa.

Maailman laidalla vietetään taas uutta aikaa.
Vaan turhaan tärkeys kohdistuu iankaikkisiin väärän voimakkuuden valheisiin...          - ylös -


ILMALAIVA ITALIA

Sanat: Petri Hyytiä

Hei irrota köytes, lennä taas, Italia!
Me toivomme sulle onnea, tuulia.
Voit miehistöön luottaa, ja suunta on pohjoinen.
Ei kohtaloaan arvaa tuo laivamme valkoinen.

Käy maan yli laiva hiljainen, Italia.
Ei kompassi näytä vaaroja, huolia.
Sun rohkeuttas kiittää jo kylät ja kuninkaat;
Et kunniaasi niittää voi kokonaan milloinkaan.

Jo hävisi manner, alla jää, Italia.
On edessä usvaa, rakeiden kuulia.
Ei aurinkokaan kanna nyt säteitään luoksesi;
voi aluksemme piirtää jo hylyksi kartalle.

Ei miehistä kuutta milloinkaan, Italia,
voi löytyä sieltä, keveitä multia.
Kuin poutapilven varjo on laivamme kultainen
ja kohtalomme suunta on salaisuus ikuinen.          - ylös -


MERI

Sanat: Kimmo Lähteenmäki

Kautta aikojen, kertomukset saavat meidät kuulemaan vanhojen viisaudet.
Tarinamme tää, merestä kertoen, vie kuulijan mukanaan luo veden olemuksen.

Ei paljon merestä tietää voi, jollei meri sisällä soi.

Vanha matkamies puhuttavan kuullut on paratiisista merien takaa.
Vesille suuntaa hän määränpäätä löydä ei, mutta matkallaan meren kokee
läheiseksi itselleen;

Niin syventyy miettimään, vastauksen löytää hän itsestään.

Meri pitkään niin tyyni, nyt hän laineitten kuohuvan huomaa.
Jälkeen vuosien patoutuneiden, hän liikuttuu mukana aaltojen liikkeiden.
Hän kokonaisuuteen tuntee itsensä kuuluvan yhteen.
Jo meri ulospäin tulvii, mutta rakkaus palkitsee liikutuksen kyyneleet.

Tahdot ymmärtää paremmin sä maailmaa. Itsesi ensin tunnettava myöskin on.
Meren totuuden voit kokea jos vain tahdot, mutta käytävä on syvällä,
niin korkeammalle löytää tien.

Jos vesireitin löydät tuon, mereltä merelle vie uusi tie, sinne matkasi vie.          - ylös -


LUUTTOMAT

Sanat: Olli Valtonen

Niinä aikoina halusin monta liekkiä ja yhden tulen.
Ja nuo luuttomat antoivat elämän.
Janosin yhä enemmän, ei tietoa, sain vain kipinän.
Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa.

Niinä aikoina tahdoin monta pisaraa ja yhden meren.
Ja nuo luuttomat antoivat kuoleman.
Mutta minä tahdoin uuden elämän, ei tietoa, sain vain kyyneleet.
Kasvoin lisää ja opin: salaa laulaen voittaa monta pahaa.

Niinä aikoina kuulin monta tarinaa ja yhden totuuden
kun luuttomana lauloin unelman.          - ylös -


JOHDATUS

Sanat: Kimmo Lähteenmäki

Herään ja uni jota näin yhä on mielessäin.
Peilistä toisten kasvojen katsovan näin, aivan yllättäin.
Uudestaan katsoen kasvot nyt kadonneet on, ne muistuttaa mua
hänestä josta unta uudestaan näin, kuvitelmaako vain?

Olen herännyt uuteen todellisuuteen.
Kaikki on selvempää, elämän salaisuuteen avaimen mä sain.
Uusi päivä nyt edessäin on, aika on muutoksen, se parempaan vie.
Asiat uudessa valossa nähtynä ymmärrän merkityksen...

Anna valo elämään, vie se sinne missä pimeys on.
Onnen uuden saada voi jokainen, itsestään löytää voi vapauden.

Jo vuosien ajan nyt muistankin kuulleeni kuiskauksen.
Aina kun askeleet horjuivat tueksi sain mä sen, vaik' en tiennytkään.
Nyt tiedän kuka seuraaja on, muistan hänen jotain sanoneen.
Yhä uudestaan unessain kuulen tuon opetuksen, näin hän kertoi sen:
"Sisällä kaikissa rakkauden lähde: jälleensyntynyt sielumme on.
Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat, yhdistä järki sydämeen
niin olet kokonainen."

"Tuo valo elämään, vie se sinne missä pimeys on.
Onnen uuden, sen saada voi jokainen, itsestään myös löytää voi vapauden."

Silmäni suljen, käy mieleni vaeltamaan ja totuuden laaksoon avautuu tie.
Johdatuksen viisauteen, vapauden uudenlaisen, hän toi mulle sen.          - ylös -


AUTIO PELTO

Sanat: Uuno Kailas

Olen autio pelto ja autioks jään.
Lien tähkinyt toiveita, uskallusta.
Mut joka korren ja tähkäpään
söi niittymatojen liuta musta.

Olen autio pelto - ei: hautausmaa.
Luurangot nostavat turhaan kättään,
ne kuolivat kaikki syntymättään.
Olen täynnä huuhkajan ulvontaa.          - ylös -


UNOHTUNUT

Sanat: Aaro Hellaakoski

Vapauden tunnen
kuin en milloinkaan
- vapahaksi kun en
koskaan tullutkaan.

Unohduinko? - Minne?
Katu, kivilles?
Kentät, kukkihinne?
Ilma, sinehes?

Ehhän tiedä - taikka
senkin unohdin.
Enhän muista vaikka
Kuollut olisin.          - ylös -


KAHDEN KUUN SIRPIT

Sanat: Mikko Väärälä

Kahden kuun sirpit – osa 1

Loistaa kahden kuun sirpit
aava meri hopeinen
Tyyni maailma kuin peili
kantaa äänen etäisen

Lentää lintu laajoin siivin
halki taivaan kaarevan
Pimeys ei maata peitä
yö kirkas aukeaa


Aamunkoitto

Väistyy jää jo kauas pohjoiseen
jättää jälkeensä maan painuneen
Ja kukkulat on luotoja ja maa
nousee alta veden aikanaan

Niin paljastuu
manner joka saarista muotoutuu
Hiljaa kuivuu
lammet niityiksi, joki jää virtaamaan

Kauan sitten saapui ihminen
perusti kodin, suvun varteen joen
Toi munkit uskon, hansa vaurauden
Astui pieni kylä aikaan uuteen

Virtaa vuodet
Tuli sodat ja kadot, liekehti talot
ja lepratautiset kuolivat pois
Taas murheet
pestään pois elämän virrassa

Aika kuluu, kerrostuu,
historia hautautuu
Valta vaihtuu, katoaa,
kaupunki palaa taas
Itsenäisyys, valkoiset ja punaiset,
öiset pommilaivueet

Liekit sammuvat
Ajat muuttuvat
Nukun vielä hetken
kunnes aurinko nousee…


Etsimässä

Kodissasi on erikoinen tuoksu
ei paha vaan ihmeellinen
Kun olen luonasi ensimmäistä kertaa
huomaan asioita joita et huomaa

Luoksesi aina uudestaan
kunnes lähden taas
matkaani jatkamaan

Kauas kuljettaa, elämä virtaa niin
Samaan paikkaan palaan kuitenkin

Kodissani on erikoinen tuoksu
sinun tuoksusi ihmeellinen
Se ei ole vielä haihtunut
vaikka olet pois muuttanut

Luotasi aina uudestaan
kunnes sinut löydän
kanssani matkaamaan

Kauas kuljettaa, elämä virtaa niin
Samaan paikkaan palaan kuitenkin


Aallot


Kahden kuun sirpit – osa 2

Loistaa kahden kuun sirpit
aava meri hopeinen
Tyyni maailma kuin peili
kantaa äänen etäisen

Aurinko ei kauas mennyt
vielä yön valaisee
Lämmin ohikiitävä hetki
alla taivaan ikuisen


Kielletyt vyöhykkeet

On tässä kaupungissa paikkoja
joissa en käy
Niissä menneisyys elää elämäänsä
ei kohtaa nykyisyyttä


Matkalla

On maailmassa pieni kaupunki
ja siellä kautta aikojen
joki virtaa laakson halkoen

On kaupungissa monta maailmaa
siellä elää ihminen
matkallaan halki aikojen          - ylös -