ARVOSTELUT

Progressive Newsletter Nr. 55

April 2006
Viima - Ajatuksia maailman laidalta
Stil: Retro Prog (42:30, Privatpressung, 2006)

Viele Infos findet man im internet nicht zu dieser finnischen Band, auch die einige Homepage
gibt nicht unbedingt sehr viel her. Einzig dass diese CD wohl aus den Jahren 2002-2003 stammt,
man seit 2005 mit einem etwas anderen Line Up aktiv ist – Sängerin und Bassist wurden ausgetauscht
– aber erst dieses Jahr die CD veröffentlichte. Das war es dann aber auch schon, viel lieber
lassen die Nordeuropäer ihre Musik sprechen.
Schon von Anfang an begeistert die auf Ihre Art lockerleichte Spielweise des Quartetts, das zwar
eindeutig auf die 70er setzt, aber dies nicht mit dem erhobenen Zeigefinger – schaut her wir
verwenden auch analoges Equipment und spielen nur komplexes Zeug – bzw. verkrampft um
offensichtliche „Progressivität“ bemüht. Vielmehr kommt der Mix aus skandinavischer Folklore,
einem leichten, aber keineswegs überhand nehmenden Schuss Melancholie und in der Vergangenheit
verwurzelten Progressive Rock, handwerklich gut und spielerisch ehrlich und vom Herzen. Wüsste
entstanden, könnte man glatt dem Trugschluss unterliegen, hier ein längst vergessenes Rohjuwel
vorliegen zu haben.
Dabei kommt die Band ebenfalls ohne aufgeblasene Long-songs auf, bei ihnen genügen, bis auf das
über 9½-minütige „Johdatus“, Songlängen im Bereich von 5-7 Minuten um alles auszudrücken, was man
musikalisch zu sagen hat. Gerade diese innere Verschlankung tut den Stükken ausserordentlich gut,
da somit die diversen Keyboard- und Gitarrensoli zwar kurz, aber dafür sehr prägnant zur Geltung
kommen. Dabei beglücken einen die Finnen nicht mit erschlagender Technik, sondern sie setzen
vielmehr auf Gefühl und Melodie, verpackt in einen klassisch geprägten Sound, verfeinert durch
einige akustische Passagen. Mitunter geht es aber auch mal etwas virtuoser und kerniger zur Sache,
aber niemals zum Selbstzweck, sondern passend im Gesamtkontext. Das wirkt vielleicht zuerst etwas
unspektakulär, wie auch Sängerin Päivi Kylmänen eher eine solide, denn herausragende Leistung
abliefert, doch das Gesamtpaket passt einfach gut zusammen.
Logischerweise betreten Viima mit ihrem ersten Gehversuch kein unentdecktes Terrain, doch klingt
ihre zurückgenommene Spielweise äusserst sympathisch und sollte allen Liebhabern der etwas
angestaubten Töne aus der Vergangenheit mehr als ein Lächeln ins Gesicht zaubern. Wer sich von
der musikalischen Qualität selbst überzeugen möchte, hat dazu auf der Homepage der Band die
Möglichkeit.

KS (KS 11).

---

Colossus Nr. 29

Viima
Ajatuksia maailman laidalta

Mellow Recordsin vuonna 2000 julkaisemalla suomiprogetribuutilla mukana ollut Lost Spectaclesin
ydinjoukko muutti nimensä muotoon Viima ja on nyt tehnyt yllättävän hyvän ja kypsän albumin
”Ajatuksia maailman laidalta”. Viiman musiikin perusilme on melko rauhallinen ja melodinen
sisältäen viitteitä jonnekin Renaissancen tyyppisten bändien suuntaan. Instrumenttivalikoimasta
löytyy kitaran, basson ja rumpujen lisäksi runsaasti erilaisia kosketinsoitinsoundeja (yhdessä
kappaleessa kuullaan jopa kirkkourkusoundeja) sekä myös huilua. Pitkissä kappaleissa on runsaasti
vaihtelua folk-pitoisista osista aina tuhdimpaan kitaravoittoiseen luukutteluun saakka ja
varsinkin lopetuskappale ”Johdatus” on kuin pieni sinfoninen teos. Viiman albumi on hieno lisäys
suomalaisten progejulkaisujen joukkoon.

RAIMO EURASTO

---

Tarkus Nr. 37

VIIMA
ajatuksia maailman laidalta

Bak navnet Viima skjuler det seg en kvartett fra Finland som ble dannet i 1999 (under navnet
Lost Spectacles). Bandet består av den kvinnelige vokalisten Päivi Kylmänen, keyboardist/
trommeslager (ja, faktisk) Kimmo Lähteenmäki, gitarist/fløytist Mikko Uusi-Oukari og bassisten
Jarmo Kataja. Musikalsk opererar de innenfor et melodiøst symforock-terreng med vekt på sterke
melodier. Visse innslag av folketoner kan spores i musikken og stilmessig kan de minne om band
som Camel, Renaissance og King Crimson, uten at de fremstår som pinlig kopier av noen av disse.
Viima serverar en stemningsfull form for symfonisk rock/stemningsprog av det melankolske slaget.
Til denne sjangeren å være tidvis rett så energisk. Stykkene er dyktig arrangert og
gjennomkomponerte og de har fått til en vellykket balanse mellom vokale partier og velklingende
instrumentalpassasjer. Et absolutt oppløftende bidrag til symforock-sjangeren.

Finland 2006, www.viima.fi

JON CHRISTIAN

---

A New Day Nr. 90

VIIMA
Ajatuksia Maailman Laidalta
Viima Records Viima-001

You won’t be surprised to hear that scarcely a day goes by that I don’t receive a letter or
email demanding to know what is the next big thing to come from Finland. It’s never easy to
answer that question, so vast is the number of outstanding bands in the renowned centre of rock
and roll, but this time I have happened upon an absolute gem. Heavily and evidently influenced
by Jethro Tull, Viima play an unashamedly early 70’s style progressive rock that will bring a
tear to the eye of many a die-hard old proggy – and I know there’s still a lot of you out there!

I am by no means an expert on 70’s prog, but I can hear early Genesis everywhere, and the Tull
influences, apart from the obvious flute, are most notable on “Meri” with an almost blatant steal
and “Leijonan syksy” which leans heavily on “Living in The Past”. That’s not an accusation of
plagiarism by the way, more a recognition of exquisite good taste! This really is a fine album
and if you’re a fan of the genre I think you’ll love it. I can guarantee that Old Webby would
hate it, and that in itself is the highest recommendation I can give!

DAVID REES

---

Harmonie Magazine Nr. 57

VIIMA
AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA
Viima records - 42 min 30

Tiens, un groupe finlandais... Il existe depuis 1998 et a connu des changements de personnels
assez incessants. D’ailleurs, la formation qui a enregistré l’album, a déjà à moitié disparu.
Ce n’est pas très grave dans la mesure où la cheville ouvrière de Viima est constituée du noyau
dur de compositeurs : Kimmo Lähteenmäki (claviers), Mikko Uusi-Oukari (guitare et flûte) qui
lui, demeure. Mais c’est un peu ennuyeux, dans la mesure où la chanteuse qui officie sur l’album
est partie. Or, il se trouve que Viima officie surtout dans un registre parfaitement typé années
70 (jusque dans le son), celui d’un rock progressif raffiné type Curved Air et Renaissance ( les
parties vocales de Meri semblent quasiment rendre hommage à ce dernier), repris plus récemment
par les Jjaponais de Vermillion Sands, puis les Polonais de Quidam (première manière).

Et cet album est une parfaite réussite dans ce registre, avec de fluides envolées de piano et de
guitare acoustique, des majestueux fleuves d’orgue et de mellotron, des atmosphères mélancoliques
et rêveuses, un chant féminin gracieux, de jolies parties de flûte virevoltante... Par ailleurs,
le groupe fait parfois monter la tension d’une façon surprenante avec des riffs de guitare acides
et tendus qui donnent soudain à la musique une coloration crimsonienne inattendue (Ilmalaiva
Italia
ou Luuttomat et son saxo vaguement dissonnant) ou, à deux reprises dans l’album,
avec un solo de guitare électrique légèrement plus étiré que ce qu’on pourrait attendre,
réminiscent peut-être de Steve Howe, mais peutêtre aussi de Santana...

Au-delà de ces curiosités, le format des morceaux (six à neuf minutes) reste assez sage et on
regrettera peut-être un peu un certain manque de fantaisie dans cet ensemble peaufiné à l’extrême.
Mais Viima garde néanmoins une certaine fraîcheur, dans un registre un peu oublié ces temps-ci,
grâce à un sens mélodique d’une grande pureté –atout indispensable pour qui se veut disciple de
Renaissance!

Une petite gourmandise fort sympathique ma foi. Mais il faut espérer que le chanteur que Viima
semble s’être trouvé ne trahira pas l’essence musicale du groupe...

PHILIPPE ARNAUD

---

Salon Seudun Sanomat

Salon Seudun Sanomat 2. syyskuuta 2006

VIIKON LEVY

VIIMA: Ajatuksia maailman laidalta (Viima Records)

Turkulainen viisimiehinen Viima edustaa modernia suomalaista progressiivista rockia
parhaimmillaan. Bändin debyyttilevy Ajatuksia maailman laidalta – mitä muuta kuin
monimuotoista musiikkia kyseisen nimen omaavalta levyltä voisikaan odottaa kuulevansa – tarjoilee
sataprosenttisen aitoa uusioprogea.

Levyllä soittaa eri kokoonpano kuin mitä Viima on nykyään. Debyytti on toteutettu pääosin kolmen
miehen ja yhden naisen voimin. Levyllä laulava Päivi Kylmänen on vaihtunut nyttemmin laulaja-
huilisti-saksofonisti Hannu Hiltulaan.

Lisäksi Viimaan on kiinnitetty rumpali Mikko Väärälä, kun levyllä rummut hoiteli kosketinsoittaja
Kimmo Lähteenmäki. Ykkössäveltäjänä toimii Lähteenmäen ohella kitaristi Mikko Uusi-Oukari Aapo
Honkasen toimiessa nykyisenä basistina.

Ajatuksia maailman laidalta sisältää kuusi pitkähköä kappaletta, joissa ns. sattuu ja tapahtuu
koko ajan. Viima soittaa brittiläisen progeperinteen mukaista musiikkia, jonka juuret ovat
vahvasti 70-luvun alkupuoliskolla. Suomeksi laulettujen kappaleiden musiikin taustalta voi
löytää yhtä lailla Jethro Tullin, Caravanin kuin vaikkapa Curved Airin ja Renaissancen. Viimeksi
mainitut soivat paljossa Päivi Kylmäsen laulussa.

Viiman musiikki on huolella tehtyä ja soitettua priimaprogea. Musiikki on harkittua ja perusteltua
muttei missään mielessä steriiliä tai sitten vain soitannollista kikkailua.

Ajatuksia maailman laidalta tarjoaa lämminhenkistä musiikkia. Tätä on yksinkertaisesti vain hieno kuunnella ja nauttia kuulemastaan.

VELI-MATTI HENTTONEN

---

La Caja de Música Nr. 736

Viima: "Ajatuksia Maailman Laidalta" (2006)
Discografica: Viima Records
Web: http://www.viima.org/

Temas: 1. Leijonan Syksy (6:27)
2. Ajatuksia Maailman Laidalta (6:38)
3. Ilmalaiva Italia (6:00)
4. Meri (7:57)
5. Luuttomat (5:57)
6. Johdatus (9:31)

Musicos:
Paivi Kylmanen: vocals
Kimmo Lahteenmaki: keyboards, drums
Jarmo Kataja: bass
Mikko Uusi-Oukari: guitars, flute

Invitados:
Jankke Kuismin: bass (2,3,5)
Kimmo Alho: alto sax (5)
Anne Leinonen: flute (5)

Grupo finlandés que nos ofrecen un mix entre un Folk convencional y el Rock Sinfo Progresivo
mas clasico. Cantado en finés por la voz femenina de Paivi Kylmanen, los temas navegan con el
predominante folk, supongo que finés, pero con agradecidas incursiones en forma de desarrollos
instrumentales de puro rock sinfónico y progresivo, me atrevería a decir de altos vuelos, donde
destaca en esta faceta, especialmente los teclados, siempre presentes, ya sea en forma de solos
o en cortinas acompañando los momentos folk, mencionar también la base rítmica, en especial la
batería, machacante, golpeadora y precisa.

Lo mejor del disco son los momentos instrumentales con una magnifica ejecución de teclados y lo
peor la intervención de algunos temas de la voz de Paivi que a veces esta descompensada o con
registros muy bajos.

Destacable el dialogo guitarra y teclados en el primer tema (1) "Leijonan Syksy" (Autumn of the
Lion) que su comienzo podría recordar a Jethro Tull, pero solo es una mera coincidencia. También
la parte final muy progresiva de (3) "Ilmalaiva Italia" donde están presentes el sonido de un
clavicordio, piano de cola y cerrando un órgano de iglesia., la sentimental (4) "Meri", la balada
folk (5) "Luuttomat" (The boneless Ones) a ratos inquietante y con toques nórdicos con la intervención
del invitado Kimmo Alho al saxo, que le da un toque jazzy.

Escuchando este disco uno se llega a preguntar, que seria de Viima si se dedicaran solo a tocar
ROCK PROGRESIVO, creo que serian muy meritorios y destacables, también Viima podría buscar una
fusion mas clara y original del folk finés y el prog, en lugar de hermanarlos. En definitiva si os
gusta el Folk con tildes progresivos convencionales, "Ajatuksia Maailman Laidalta" os gustara.

Autor: Juan Mellado

Puntuacion: 6/10

---

eclipsed Nr. 87

Nordic Melodic Prog

VIIMA

“Ajatuksia Maailman Laidalta”

(Viima/www.viima.fi)

7/10

Artverwandt: Camel; Barclay James Harvest; Renaissance

Die finnischen Lyrics stellen eine gewisse Anfangshürde dar, die man erst mal überwinden muss, um
dem Zauber von Viima zu erliegen. Hat man sich an Songtitel wie "Leijonan Syksy" oder "Johdatus"
gewöhnt, stellt sich jedoch schnell ein gewisser Wiedererkennungseffekt ein. Schliesslich zitieren
Viima kräftig aus dem Buch des Melodic Prog und sphärischen Rock. Bereits im ersten Stück trägt
einen eine hübsch farbige Wolke aus orchestralen Synthies, Flöte und Leadgitarre hinfort. Die
früchen Tull, Barclay James Harvest und Camel lassen grüssen. Im zweiten stück gibt’s Klavier und
Akustikklampfen im Geiste der alten Genesis zu hören, die von einer Lead-Gitarre à la Manfred
Mann’s Earth Band abgelöst werden und schliesslich mit Spinett und Kirchenorgel ausklingen.
Angenehme Solosynthiespuren und Flötenmelodien durchziehen die gesamte Platte. Die Stimme von
Sängerin Päivi Kylmänen holt zudem die Erinnerung an Renaissance aus dem Gedächtniskeller empor.
"Luuttomat" vereint Moody Blues mit Paatos und Saxofon. Eine herrlich entspannter Traum, der zum
Verweilen einlädt, aber nach 42 Minuten leider schon zu Ende ist. Wir freuen uns auf ein Wiederhören.

Walter Sehrer

---

Prog-résiste Nr. 46

VIIMA

Ajatuksia Maailman Laidalta

Auto-prod. - 42’30 – Finlande ’06
Rock-progressif
Michel Nicolas 9/10

Venu de nulle part, VIIMA déboule dans le monde progressif avec un premier album fantastique.
En fait, le groupe existe depuis 1998, mais à cause de nombreux changements de line-up
(actuellement la formation n’est déjà plus celle qui a enregistré le disque), il a fallu attendre
jusque maintenant pour les découvrir.

Et cette première œuvre est une grande réussite. Les compositions sont finement ciselées et
l’interprétation est impeccable. Il n’y a pas une faute de goût, pas une note malvenue, rie qui
vient ternir le plaisir d’écoute. La musique ressemble à celle que pratiquaient jadis des groupes
Curved Air ou Renaissance, tout en étant moins «classisante» et plus folk prog que ces
derniers. Avec la voix merveilleuse de Päivi Kylmänen (hélas, elle est partie depuis)
qui chante en finlandais, la similitude avec l’éphémère Vermillion Sands est encore plus
évidente. Il faut dire que derrière, tout le monde assure parfaitement. Le ton est beaucoup plus
frais et optimisteque chez bon nobre de leurs confrères Scandinaves (non, ils ne sont pas tous
sinistres, voyez dans les stades). Même si un peu de nostalgie peut poindre à l’occasion, il y
a chez Viima une fraîcheur qu’on recontre trop rarement de nos jours. Il s’agit néanmoins d’un
groupe de rock à part entière, car rien ne les empêche de partir dans des solos sauvages ou dans
des parties rythmiques surprenantes.

Aucune des six chansons (elles durent de six à nuef minutes) n’est à rejeter, mais Ajatuksia
Maailman Laidalta
, la deuxième et Johdatus, la dernière, sont réellement de petits chefs
d’œuvre de finesse et de mélodie.

Inutile d’en rajouter, vous avez compris que j’ai vraiment adoré ce disque. Alors, ne le laissez
pas passer, d’autant plus qu’au vu des changements in personnel, il risque d’être assez unique
dans la carrière du groupe.

www.viima.org
Michel Nicolas

---

iO Pages Nr. 67

VIIMA

Ajatuksia Maailman Laidalta

(VIIMA-001)

Finland staat momenteel behoorlijk in de muzikale belangstelling met voornamelijk progressieve,
melodieuze metal bands zoals Stratovarius, Nightwish en Sonata Arctica. Viima zoekt het in een
geheel andere richting, namelijk de progressieve rock uit de jaren 70 met lichte folkinvloeden.
In Päivi Kylmänen heeft de groep een goede Finstalige zangeres. Je zou Viima de Finse Renaissance
kunnen noemen en dat vooral door het fraaie toetsenspel van Lähteenmäki (hij bespeelt overigens
ook de drums), die met piano, orgel, synthesizer en een enkele keer Mellotron de link legt naar
die legendarische band. Mooie voorbeelden daarvan zijn de nummers Leijonan Syksy en de afsluiter
Johdatus. De stem van Annie Haslam (Renaissance) is echter voller en sprankelender dan die van
Kylmänen. Mikko Uusi-Oukari zorgt voor melodieus gitaarspel en neemt tevens regelmatig de fluit
ter hand. Op de momenten dat dit gebeurt, kent de muziek lichte Camel invloeden, zoals in Meri,
waarin Lähteenmäki heerlijk soleert op orgel en synthesizer. Viima is een band met potentie,
die zeker nog kan groeien en met de hier bespoken schijf een goede start heeft gemaakt.

Leo Hoekstra

---

Mellotron Nr. 35

VIIMA

Ajatuksia Maailman Laidalta

FINLANDIA, VIIMA RECORDS

Nuevamente la escena nórdica nos ofrece más motivos para confirmar la cualidad intrínseca de sus
artistas. La banda finlandesa Viima ya habia participado en el tributo del sello italiano Mellow
Records a la música de Finlandia, pero bajo el nombre Lost Spectacles. En el disco la agrupación
está formada por la vocalista Päivi Kylmänen (actualmente fuera del grupo, reemplazada por Hannu
Hiltula), el tecladista y baterista Kimmo Lähteenmäki, el guitarrista y flautista Mikko
Uusi-Oukari y el bajista Jarmo Kataja (también hoy alejado del grupo).

Su propuesta musical se basa en un prog-folk reminiscente de Jethro Tull o la banda Renaissance,
con una esmerada ornamentación de las bellas melodias, incluso acercándose por momentos al
lirismo de Camel (oir “Meri”) o a la oscura melancolía del primer King Crimson en una conjunción
que los emparenta claramente con los noruegos White Willow. La fusión de la gitarra con los
teclados, más los detalles en flauta crean los pasajes más sugestivos en temas como el que da
nombre al disco, o “Leijonan Syksy”, que abre el álbum, mientras que “Ilmalaiva Italia” muestra
una faceta más cruda de la banda, mediante una sección intermedia más cercana al Crimson más
intenso. La bucólica “Luuttomat” es otra de las bellas piezas del álbum, mientras que la
extensa “Johdatus” cierra el álbum, con una dinámica muy rica en giros y matices, de lo mejor
del CD.

Sólo podemos juzgar a la banda por el sonido de este álbum ya que quizás hoy, tras varios
cambios de miembros, tengan una caracteristica diferente. Lo que podemos juzgar por este
trabajo es una propuesta realmente agradable, fácilmente disfrutable (pese a la poco usual
vocalización en finlandés), con muchas virtudes y pocos detalles para mejorar (quizás una
mejor grabación y una mayor soltura instrumental), pero verdaderamente elogiable y recomendada.

Andrés Valle

---

POP-lehti Nr. 35

VIIMA: AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA

Voi minua ja uusiin progebändeihin kohdistuvia ennakkoasenteitani! Ilman niitä olisin nimittäin
ottanut turkulaisen Viiman levyn kuunteluun välittömästi, kun se postiluukustani kolahti. Mutta
minäpä ylimielisesti ajattelin että jaahas, tässä sitä taas on levyllinen omakustanneprogea,
jossa kaikki tyylisuunnan keskeiset maneerit on väkisin ängetty jo ensimmäiseen
”teoskokonaisuuteen” – ilman minkäänlaista tyylitajua saatikka punaista lankaa. Kun viimein
vaivauduin Viiman levyn kuuntelemaan, olin suorastaan häkeltynyt. Jopa häpeissäni.

Lost Spectacles –nimellä kymmenisen vuotta sitten aloittanut Viima on julkaissut kerrassaan
loistavan esikoislevyn, joka kuulostaa paikoitellen niin 70-lukulaisen naivilta, että oikein
naurattaa. Paskamaisuus ja pahantahtoisuus ovat kuitenkin tästä virneestä kaukana. Viiman
kansanmusiikkisävyillä maustama proge on nimittäin kerrassaan vilpittömän luonnollisen ja
tyylitajuisenkin kuuloista. Muun muassa Genesikseltä, Camelilta ja Jethro Tullilta napsitut
vaikutteet on käännetty vihdantuoksuiseksi, suomalaishenkiseksi ulosanniksi. Tämä puolestaan
nostaa mieleen tyylisuunnan vanhat kotimaiset konkarit, kuten Haikaran ja Tabula Rasan.

Soitannollisesti levyn sydäntälämmittävintä antia ovat Mikko Uusi-Oukarin taiturimainen
kitarointi sekä Kimmo Lähteenmäen kosketinsoitinjuoksuttelu. Eniten mielipiteitä jakaa varmasti
Päivi Kylmäsen värisevä lauluääni, joka kieltämättä hieman korvaan särähtääkin. Olkoonkin, että
se myös levyn 70-lukulaiseen tyyliin sopii.

Viiman muusikot ovat selkeästi asialleen omistautuneita ja musiikistaan innostuneita. Ajoittain
tämä innostus kuuluu malttamattomuutena yhteensoitossa, mikä puolestaan johtaa pieniin rytmisiin
epätarkkuuksiin. Tämä seikka lienee helposti korjattavissa ja oli miten oli: Viimaa voi lämpimästi
suositella niin vanhoille kuin uusillekin progehipeille. Ajatuksia maailman laidalta –levyn
kuunteleminen on kuin olisi löytänyt kadoksissa olleen ystävän vuosikymmenten takaa. ****

Taru Oksanen

---

Progression magazine Nr. 50

VIIMA: Ajatuksia Maailman Laidalta
Style: Symphonic progressive rock
2006 (CD, 42:30); Viima Records Viima-001
Sound: *** Composition: ***½ Musicianship: ***½ Performance ****
Total rating: 14/16

Viima is a delightful Finnish band that weaves enchanting symphonic progressive melodies through
the (sometimes multitracked) female lead vocals of Paivi Kylmanen and a supporting cast
emphasizing keyboards, flute and guitar. Think Renaissance-meets-Camel, with touches of Jethro
Tull and occasional King Crimson-like dissonance. Poland’s Quidam circa 2000 is another apt
comparison.

This band can flat-out tear it up, as per the guitar/synth mayhem surging through “Ilmalaiva
Italia”. But mostly, these six tracks possess a pleasantly lilting, uplifting melodic quality
that blends interesting instrumental passages with Kylmanen’s Annie Haslam-like warbling. This
album is not without the occasional surprise, however. “Luuttomat”, for instance, incorporates
a rather diabolic saxophone solo into an otherwise gentle acoustic guitar/vocal track.

The disc’s defining statement is 10-minute closer “Johdatus”, on which guitarist Mikko Uusi-Oukari
provides a very satisfying extended solo that segues into a beguiling symphonic outro led by
flute, piano and string synths.

The fact that Kylmanen sings in Finnish is a non-issue as far as I’m concerned; her tone and
range are exquisite. Highly recommended.

John Collinge

---

Hifimaailma Nr. 4/2009

VIIMA: Kahden kuun sirpit
(Viima Records)

Turkulaisen Viima-yhtyeen toinen levy Kahden kuun sirpit on vahva harppaus eteenpäin kolme
vuotta sitten julkaistusta, lupauksia herättäneestä debyytistä. Silloin etenkin laulussa oli
toivomisen varaa. Nyt on laulaja vaihtunut, ja naisäänen tilalla on vahva, joskin melko
pateettisen harvailmeinen Hannu Hiltula. Aiemmin yhtyeen kitaristi Mikko Uusi-Oukari soitti
huiluosuudet. Nyt Hiltula huolehtii myös huilusta ja soittaa lisäksi sopraanosaksofonia.

Viiman musiikissa kohtaavat sinfoninen rock, kansanmusiikkimelodiat ja kotimainen poprock.
Levyllä on kolme pitkää Hiltulan ja Uusi-Oukarin säveltämää kappaletta sekä yli 20 minuuttinen
nimikkoraita, joka on rumpali Mikko Väärälän käsialaa. Vahvasti koskettimien (kuulevatko
korvani mellotroninkin) varaan rakentuvat kappaleet kehittyvät tyylikkään hillitysti mielen-
kiintoisiksi kudelmiksi.

Levyn on äänittänyt, tuottanut ja miksannut yhtye itse omassa studiossaan Turussa. Jälki
on kauttaaltaan dynaamisen hyvää.

Pirkka Ruishalme

Musiikki 4/5 Ääni 5/5

---

Salon Seudun Sanomat 16.5.2009

VIIMA: Kahden kuun sirpit (Viima Records)

Syyskuussa 2006 turkulaisbändi Viiman omakustannelevy Ajatuksia maailman laidalta ylsi
levypalstamme viikon levyksi. Mitään esteitä sille, etteikö ryhmän tuore kakkoslevy Kahden
kuun sirpit olisi yltänyt samaan, ei ollut. Levy päätyi nyt "vain" palstan avaavaksi
esittelyksi.

Edellisen levyn aikaan miehistöään osin uusiksi rustannut Viima on sen jälkeen pysynyt samassa
kokoonpanossa. Viisimiehinen bändi on hioutunut hienolla tavalla kokoonpanoksi, jonka musiikkia
voi hyvällä syyllä kutsua progressiiviseksi rockiksi.

Jos Viima ei ns. alittanut korkealle asettamaansa rimaa missään vaiheessa debyyttilevyllään, sitä
se ei myöskään tee tällä uutukaisellaan. Monimuotoinen, ajattoman kaunis uusioproge soi
vanhakantaisin keinoin toteutettuna äärimmäisen hienona.

Levyltä löytyy "vain" neljä kappaletta, joista yksikään ei tyydy olemaan ns. helppoa musiikkia.
Kappaleissa, joista pisin on liki 23-minuuttinen nimikappale, sattuu ja tapahtuu koko ajan.

Bändi laulaa yhä suomeksi. Musiikin taustalta löytyvät yhä vanhan koulukunnan brittiläiset
yhtyeet. Tässäkin mielessä Viima tekee kunnianhimoista priimaprogea eli tarjolla ei ole
esimerkiksi mitään hevillä kikkailua.

Veli-Matti Henttonen

---

iO Pages kesäkuu 2009 (Nr. 87)

VIIMA: Kahden kuun sirpit (Viima Records)

Ik ben niet zo van de zweverige, sterker nog ik ben ee echte beta-man, dus al dat Indiase
spirituele gedoe laat me redelijk koud. Dan weet u even de setting waarin ik de CD Kahden
Kuun Sirpit van Viima ontving. Indiase namen, Indiase hoes, sterren en schedels,een donkere
nacht, effe lekker new agen, laat maar. Daar wreekt zich dat ik beter in wiskunde dan talen
ben want Viima is helemaal niet Indiaas maar Fins, Kahden Kuun Sirpit betekent twee halve
maan (dat is dus wiskundig gezien één maan, maar dat terzijde) en de muziek is niks
niemendal tablassen en fluiten. Nee, dit is gewoon lekker opgefriste prog in de trant van
een optimistischer Fruitcake of een scherpere Flower Kings maar wel met een flinke dosis
Trace. Okay, er is wel een fluit te horen maar die wordt meer op een Camel-achtige manier
ingezet, dus voor de accenten, evenals een terugkerende sax. De hoofdtonen worden geleverd
door het orgel, al dan niet in kerkvorm, en de Mellotron, dus dat is vooral klanktapijten
weven in lange instrumentale passages. Die zijn er genoeg want de CD bevat maar vier songs.
Het titelnummer beslaat zelfs ruim 22 minuten, genoeg om iedere progger een tijdje aangenaam
zoet te houden. Ze hebben trouwens al eerder CD gemaakt met ook al zo’n mooie titel (Ajatuksia
Maailman Laidalta, zie iO 67), maar toen hadden ze nog een zangeres (nu een zanger). Ik moet
die toch ook maar eens gaan beluisteren. Info: www.viima.fi.

André de Waal

---

Tarkus Magazine Nr. 50

Kahden Kuun Sirpit
cd • finland • 2009 • viima records
www.viima.fi

I senere tid har finske utskudd igjen gjort seg gjeldende i elektromusikkens periferitradisjon,
ikke minst med et kobbel enheter innenfor den såkalte romfartsrocken (Circle, Taipuva
Luotisuora, Hidria Spacefolk) og i de ytterste randsonene (Uzva med orkestral kammerfusion,
Alamaailman Vasarat med avantpolkametall). Flere av disse navnene har endog markert
seg langt utenfor de sjangerinterne publikumssegmentene.

Turku-baserte Viima slap den flotte debutskiven Ajatuksia Maailman Laidalta for tre år tilbake,
et album som I høyere grad enn ovennevnte sto i forlengelse av eldre dagers ytelser fra
hjemlandet. Følgelig vakte den også mindre oppsikt – høyst ufortjent. Med Kahden Kuun Sirpit
gir kvintetten oss fire nye låter, samtlige som fortsettelse på det milde, halvakustiske og
«pasjonerte» oppsettet gruppen presenterte sist. Dette er melodiøs, «symfonisk» rock I spor
av finske 70-tallsband som Haikara, Tabula Rasa, Nimbus og Kalevala, som alle syslet med
amalgam av dramatisk hard rock, episk folk og lette jazztendenser. Viimas musikk kan sies
å være noe mer nedstemt og drømmende, men kvintetten legger seg likevel etter samme
instrumentale lest, med analoge klaviaturer (Rhodes, stringsynth, Mellotron, Hammond,
klaver, AR P), sax og fløyte, gitarer, bass, trommer og måteholdig vokal på myndig morsmål (med
mannsstemme denne gang, i motsetning til på debuten). De ulike innretningene disponeres fyldig I
lydbildet, uten at den enkelte verken overhøvles eller tillates de mest forfengelige solotilløpene.
Grundig melodisk temadannelse, spartanske brudd og fremdrift står alltid I fokus, noe som skaper
enkel flyt i de utstrakte, men like fullt oversiktlige arrangementene. Av særlig interesse er det
nesten 23 minutter lange tittelkuttet, hvor en strykekvartett hyres inn for å forsterke paletten
og gi bredere flate for den storladne naturromantikken som fremkalles. I denne lange og mangesidige
låta viser bandet med all tydelighet at VdGG og Lizardæra King Crimson er blant heltene deres, men i
kontrast til disse skjeler Viima sjelden eller aldri over i det reelt pompøse. Derved blir det heller
ikke noe egentlig anakronistisk kompleks å skulle problematisere ved albumet.

Ironisk nok henledes tankene mer til det tidlige 90-tall og den «symfoniske» 70-tallsrockens renessanse
enn til selve 70-tallet. Alle som for 15-20 år tilbake var unge og hungrige etter å avdekke fortidens
forbudte musikkskatter, slik tilfellet etter bandfotoet å dømme synes å være med Viimas medlemmer, har
noe å glede seg over med KahdenKuun Sirpit. Den skaper intet nytt, men klarer via grunninnsikt og
elegant smaksforståelse å konstatere tidløs vellyd.

Richard a Toftesund

---

Progressive Newsletter Nr. 66

Viima – Kaden kuun sirpit
(44:59, Privatpressung, 2009)

Die seit 1999 in wechselnden Besetzungen bestehenden finnischen Retroprogger bringen mit erneuter Line
UpÄnderung im März 2009 ihr Nachfolgealbum „Kahden kuun sirpit“ heraus, wobei sie wieder in Landessprache
singen. Die beiden Gründungsmitglieder an den Gitarren (Mikko Uusi-Oukari) und Keyboards (Kimmo Lähteenmäki)
haben drei neue Leute um sich geschart, wozu nun auch ein männlicher Sänger gehört, der ebenfalls Flöte und
Sopransaxophon spielt. Damit ist das Renaissance-Musikflair des Debütwerkes „Ajatuksia maailman laidalta „
durch den Ausstieg von Sängerin Pävi Kylmänen nicht mehr zu hören. Schon auf dem hörenswerten Colossus /
Musea-Sampler „Dante’s Inferno – The divine comedy, Part 1“ waren Viima mit ihrem Track ohne weibliche
Stimme vertreten.

Allerdings weiß die sonore Stimme mit entspannten Gesangslauten von Hannu Hiltula auch zu gefallen, wobei
die finnischen Töne gewöhnungsbedürftig sind und je nach Betonung nicht jedermanns Sache sein dürften. Da
die vier Songs mit einem Longtrack von 23 Minuten allerdings durch häufige Instrumentalphasen geprägt sind,
sollte man sich mit dem Gesang arrangieren können. Musikalisch erzeugen die Finnen, wie schon auf ihrem
Erstling, viele melodiöse und ruhige Retroprogtöne, die häufig von alten Keyboardsounds (u.a. Mellotron,
Rhodespiano, Hammondorgel, Analoge Synthesizer) und einem überwiegend gefühlsbetonten Gitarrenspiel der Schule
à la Steve Hackett oder Andrew Latimer getragen werden. Auf dem Titelstück dringen auch Gitarrenlaute im
Stil eines David Gilmour durch. Die früheren Folktöne sind fast ganz gewichen und es werden nur wenige folk-
und jazzorientierte Sequenzen geboten.

Insgesamt erscheinen die Kompositionen in einem entspannt-emotionalen und schöngeistigen Spektrum, wobei eine
gewisse Melancholie entsprechend des nordeuropäischen Kulturraumes ebenfalls durchdringt. Es werden Melodiebögen
gesponnen, die sich bei häufigerem Hören immer tiefer in die Erinnerungsbahnen einnisten, wobei die musikalische
Darbietung tief in den 70er Jahren verwurzelt ist. Bei allem Melodiefluss und gekonnter instrumentaler Behandlung
fehlt der Scheibe schon mal ein richtiges Überraschungsmoment oder auch eruptivere Passagen. Trotzdem bereitet
sie mir insgesamt Hörspaß und könnte von Fans der alten Genesis oder Camel ebenfalls gemocht werden, wenn sie
Toleranz zum finnischen Gesang aufbringen mögen.

WE (WE 11, VM 9, JM 11, KS 11)

---

Harmonie Magazine Nr. 67

VIIMA
KAHDEN KUUN SIRPIT

Autoproduction - Finlande - 2009

Il aura fallu une décennie à Viima pour poser les bases de son projet musical. Depuis 1998, le groupe aconnu de
multiples changements de personnel, ce qui explique sans doute que ce nouvel opus n’est que le second dans sa
carrière, après Ajatuksia Maailman Laidalta paru en 2006. Depuis cet album la formation a continué à subir des
bouleversements qui n’entravent pourtant pas sa marche en avant. Nouveau chanteur, nouvelle section rythmique :
de la formation originale ne subsistent que le claviériste (qui n’a pourtant pas pu participer à la composition
des morceaux) et le guitariste. Si l’album précédent était encore très marqué par le folk progressif avec chant
féminin (le groupe n’avait-il pas été à ses débuts un groupe de reprises du Tull, de Pentangle et de Curved Air),
ce nouvel album tout en´conservant un ancrage marqué dans le progressif des années soixantedix, semble se détacher
un peu de la dimension folk pour développer davantage une dimension symphonique, quelque part entre Camel et Yes.
À ceci près que Viima reste dans une tonalité discrètement mélancolique, avec une musique évanescente et ouatée,
délestée de toute rugosité rock. On notera au passage quelques discrètes incursions dans le jazzrock ainsi qu’une
longue séquence éminemment floydienne au sein de la pièce éponyme, Kahden Kuun Sirpit, qui s’étire langoureusement
sur plus de vingt minutes. Le chant demeure assez minoritaire et le passage à un chant masculin n’apporte pas forcément
un plus décisif par rapport au chant féminin d’antan. Pour le reste, les musiciens se montrent tout à fait à la hauteur
avec un savoirfaire impeccable. Seul petit bémol : la production n’est franchement pas à la hauteur de la musique qui
mériterait un son un peu plus clair et dynamique. Un très bon groupe avec une très jolie musique.

Philippe Gnana

---

Prog-résiste Nr. 58

VIIMA
Kahden kuun sirpit
Autoproduction – 45´15 Finlande
´2009
folk-prog
DR7- MN8-LE7/10

Prés de trois ans aprés avoir enchanté quelques membres de notre rédaction (dont moi) avec leur premier album, les
finlandais de VIIMA nous reviennent enfin. Depuis Ajatuksia maailman laidalta, la composition du groupe a connu une
certaine évolution: ils se sont adjoint les services d´un flûtiste-saxophoniste, ils ont changé de batteur et,
surtout, ils se sont séparés de leur chanteuse Päivi Kylmänen et l´ont remplacée par un chanteur masculin ce qui,
de leur propre aveu, a pas mal influencé leur son.

L´album chanté en finlandais, contient quatre plages, trois de longueur moyenne (six à huit minutes) et une suite
de plus de vingt minutes pour finir. Le style peut toujours être qualifié de folk-prog, mais nos amis s´autorisent
quelques incursions dans le sympho et peuvent aussi virer au rock à l´occasion. Autio Pelto, ouvre le disque en beauté.
À partir d´un thème tout simple, presque moyen-âgeux, ils arrivent à tisser une mélodie plus complexe et pleine de
finesse. Même si j´aimais bien le ton de la chanteuse, il faut reconnaître Hannu Hiltula se tire parfaitement
d´affaire et apporte quelque chose au groupe. Cette première chanson est une réussite qui incite à aller voir plus
loin. Sur le deuxième morceau, nos gaillards utilisent quelques plans sympho de bon aloi dans une composition d´aussi
haut niveau que la première. Le seul instrumental, Sukellus, m´a un peu moins convaincu. Malgré encore quelques
trouvailles et d´excellents moments, je le trouve quelque peu décousu. Heureusement ce petit défaut disparaît dans
la suite qui clôture l´album et qui est un modèle du genre qui évoque Camel sans jamais l´imiter. Au bout du compte,
voici une formation qui vient de produire un second disque tout aussi réussi que le premier, et sur laquelle il
serait urgent de se pencher sérieusement.
http://www.viima.fi

Michel Nicolas

---

Highlands Magazine Nr. 44

VIIMA
AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA
(www.viima.fi, 42'30, Finlande, 2006)


Ce 1er album de VIIMA, formation finlandaise du guitariste MIKKO UUSIOUKARI, publié en 2006, distille une musique
d'essence extrêmement mélodique, qui charme nos sens à tous les instants. Les parties vocales de la chanteuse PAIVI
KYLMANEN s'avèrent d'emblée délectables, tandis que les envolées de claviers, dominées par le Mini- Moog et l'orgue
Hammond de KIMMO LAHTEENMAKI sont un pur enchantement (partie conclusive de "Ajatuksia maailman laidaita", par exemple).
La guitare de MIKKO est plutôt centrée sur les parties acoustiques, elle accompagne, enjolive, décore plus qu'elle ne
domine – attention, toutefois à son brusque réveil dans "Ilmalaiva Italia" dont la soudaine éruption électrique a de
quoi surprendre, précédant une envolée aux effluves libres et improvisées du Mini-Moog aux sonorités soudain dissonantes.
Un brusque embrasement qui s'apaise aussi vite qu'il était survenu, laissant place lors du final, au joli brin de voix
de PAIVI très à l'aise dans un registre folk. "Meri" débute dans un contexte progressif symphonique très doux, bientôt
servi par une envolée de guitare très fluide à la coloration camélienne (ce que les volutes de flûte ne démentent pas).
La section rythmique (KIMMO LAHTEENMAKI, batterie et JARMO KATAJA, basse), très souple s'emballe bientôt pour offrir
plus de dynamisme à cette musique à dominante volontiers progressive-folk symphonique (un aspect mis en valeur par la
chanteuse, la guitare acoustique et la flûte) mais qui sait, lors d'envolées instrumentales dévoiler des moments plus
aventureux. A l'arrivée, on obtient un premier opus prometteur qui laisse augurer de lendemains quichantent…

(*** ½ )

Didier GONZALEZ

---

Highlands Magazine Nr. 44

VIIMA
KAHDEN KUUN SIRPIT
(www.viima.fi 45'13, Finlande, 2009)


Combo Finlandais évoluant dans un registre musical folk-progressif symphonique, VIIMA est originaire de Turku. Le groupe,
fondé durant l'automne 2005 est issu de THE LOST SPECTACLES, constitué en 1999. VIIMA se présente comme un quintette
ayant à ce jour enregistré 2 albums : AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA (2006) et le présent KAHDEN KUUN SIRPIT. Dès l'audition
du 1er titre "Autio Pelto" on perçoit nettement que la musique de VIIMA est héritière des grandes formations scandinaves
des seventieseighties, KAIPA et KERRS PINK. Il s'agit d'un rock symphonique grand teint d'obédience camélienne, dominé par
les sonorités vintage de l'orgue Hammond et les volutes d'une flûte éthérée, tandis que la guitare, fluide et limpide
dessine des thèmes aux sonorités harmonieuses. La composante folklorique est ici sousjacente, mais au fil des écoutes,
l'influence de CAMEL, période 1971-1976 se révèle grandissante. Seules les épisodiques parties vocales en finnois un rien
gutturales viennent nous rappeler que nous sommes en terre scandinave. "Autio Pelto" est conçu de manière cyclique, avec
un thème initial servant de leitmotiv au morceau, constellé de soli de guitare fluides et lumineux, délicats et chantants,
tandis que l'orgue hammond habille, colore, éclaire magnifiquement cette musique d'essence très mélodique. La flûte renforce
un peu plus encore l'analogie avec la musique de CAMEL. Majestueuse introduction symphonique pour le second titre :
"Unohtunut" mise en scène par des claviers évanescents, soutenus par de voluptueux arpèges de guitare acoustique, tandis
que s'élève bientôt le chant grave et nostalgique de HANNU HILTULA (également officiant à la flûte et au saxophone soprano).
A l'arrière plan, flamboie le Mellotron, même s'il ne s'agit que d'un succédané, tandis qu'insensiblement le thème change,
le piano prend le relais, précédant la guitare pour une longue plainte aux sonorités diaphanes, dialoguant avec l'orgue
Hammond. La section rythmique dévoile bientôt une basse bien ronde (AAPO HONKANEN) ainsi qu'une batterie aux sonorités fines
(cymbales), tenue par MIKKO VÄÄRÄLÄ propulsant la composition sur un tempo médium lors une envolée instrumentale une nouvelle
fois emmenée par la guitare transparente de MIKKO UUSI-OUKARI. Nous sommes dés lors transportés à l'époque dorée des seventies.
"Sukellus" dévoile initialement la sonorité très douce du sax soprano bientôt relayé par un duo claviers-flûte. Cette musique
est discrètement ponctuée de changements de rythme, de petites accélérations dans la tradition des seventies, tandis que les
sonorités nostalgiques de l'Hammond et du Mellotron y font directement référence. La batterie procède par petites touches,
petits roulements, tout en nuance. Délicatesse semble le maître mot de cette musique, tandis que les envolées récurrentes
du saxophone renvoient ici plus précisément à la période RAIN DANCES de CAMEL. Majestueusement introduite par le Mellotron
de KIMMO LÄHTEENMÄKI et la voix profonde de HANNU HILTULA qui intervient bientôt à la flûte, "Kahden Kuun Sirpit" s'impose,
du haut de ses 22'45 comme la pièce de résistance, pas nécessairement la plus convaincante. Les différents mouvements
s'enchaînent peut-être avec un peu moins de naturel que les titres précédents, plus courts, plus denses et plus cohérents.
Le chant, qui n'est pas précisément le point fort du groupe se révèle ici plus présent, permettant moins cette fluidité,
ces échappées instrumentales qui prévalent dans les 3 premiers titres. Néanmoins subsistent de forts belles envolées de
synthétiseur et de mellotron, les 2 instruments semblant dominer la composition. La flûte connaît également son moment,
délicatement soutenue par une guitare acoustique rêveuse assortie d'un filet de guitare électrique aux accents gilmouriens.
Lorsque la musique instrumentale de VIIMA a le champ libre pour se développer, comme dans la seconde partie de cet épique,
c'est un pur ravissement, les sonorités ouatées des différents claviers nous plongeant dans un extase prolongé. Et au fil
des minutes, celui-ci va grandissant, les séquences instrumentales se diversifiant à loisir. Si bien que lorsque resurgit
le chant incantatoire au-dessus du Mellotron vaporeux, ce n'est qu'enchantement. Des guitares cristallines s'élèvent,
précédant l'envolée finale au Mellotron qui reprend le thème d'ouverture. Au final, nous obtenons un album dont la force
réside en la splendeur de ses mélodies, l'intelligence de ses arrangements et l'intemporalité de son inspiration. La
moindre cohérence de la composition conclusive ne saura guère modérer mon enthousiasme pour cette formation que je vous
invite vivement à découvrir. Le meilleur est sans doute à venir

(****)

Didier GONZALEZ

---